Grüße aus Deutschland!

Terveisiä Saksasta! Oon tässä jo pitempää suunnitellu taas blogin aktivisointia, mutta se on aina syystä tai toisesta vähän jääny vähemmälle.. Mutta nyt, kirpeänä pakkasiltana Berliinissä ajattelin vihdoin ryhistäytyä. Oon tosiaan nyt melkee viikon ollu Saksassa ja tulin tänne viime vuojen puolella, 31.12. Pistetäämpä tästä nyt jotaki todella sekavaa postausta nimiä mainitsematta ;)

Jospa alotellaa aivan alusta :) Jossaki vaiheessa marraskuuta tuli yhtee Whatsapp - ryhmään viesti, jossa udeltiin, että oisko joku halukas lähtemään aupairiksi Saksaan. Minähä siihe tietysti ilmottauvuin ja otin henkilökohtasesti yhteyttä kysyjään. Tästä asiat sitte etenikin hiiiiirviän isoin harppauksin. Ilmottautumisesta oli kulunu ehkä 15 minuuttia ku sain jo yhteydenoton perheeltä. Juteltiimpa vielä samana iltana skypessä jotakin! :'D

Asiat eteni ja yhteydenpito tiheni. Piakkoin oliki jo muuttopäivän sopiminen edessä! Aluksi suunniteltii tammikuun puolta väliä, mutta perheen Berliinin reissun vuoksi siirsimme ajankohtaa aikasemmaksi ja päiväksi sovittiin alustavasti 5.-6. tammikuuta. Noh, lennot meni vähän turhan hintavaksi uuden vuoden puolella, nii loppujen lopuksi hommattiin liput sitten edelliselle vuojelle!

Joulunajan touhotukset jäi jotenki vähemmälle. Keskityin lähinnä kavereiden ja sukulaisten näkemiseen ja perheen kanssa ajan viettämiseen. Oli aivan ihana nähä ystäviä ja kavereita ennen lähtöä! :) Toisaalta harmittaa kovasti, ku en kerinny mitenkään nähä kaikkia..

Aloin jännittämää lentoja ja muita juttuja kauan ennen lentopäivää :'D Stressasin kokoajan pakkauksesta; Onko laukku liian painava? Onko mulla kaikki tarvittava? Mitä tuo tuolla tekkee? Enkai mää tätä tarvi? Missä laturi? MISSÄ PASSI?!
Tätä rumbaa ei onneksi joulun jälkee kovin montaa päivää kestäny. En usko, että perhekkää sitä ois pitempää jaksanu :'D

Lähtöä edeltävänä päivänä kävin vielä morottamassa perhettä Isolla Syötteellä ja isovanhempia Kempeleessä. Hyvästely oli yllättävän vaikiaa :o

Lähtöpäivänä sitten heräilin 03.30. Loikioilin sängyssä aivan rauhassa ja mietiskelin kaikkia tapahtunutta. Hullua, miten nopiasti kaikki loppujen lopuksi tapahtu! Mitemmää olinkaa uskaltautunu tämmösee? En puhu ees Saksaa..

Kuva joka kuvastaa hyvin 31.12 lentosäätä..
Sumua ja vettä näky ihan riittävästi!

5 Aikaan mentiinki sitte jo lentoasemalle. Mua säälitti ku Jenni, Ella ja Pale joutu herräämää ja viemää mut sinne :'D Olin aivan uunona sitte lentokentän aulassa. En tienny yhhtäääään että mihi ois pitäny mennä.. Oottelin sitte hetken siinä ja piakkoin avautu laukkujen lähetyspaikka. Kipittelin sinne ensimmäisten joukossa ja hoidin homman mallikkaasti. Turvatarkastus meniki sitte rutiinilla, heittelin elektroniikan yhtee lootaan, takin sun muut seuraavaan.. Kyllä te tiiätte ;)

Lentokonetta ooteltiinki sitte 45 minuuttia. Olin vissii turhan innokas matkailija.. Tarkotuksena oli kuvailla vähän videomateriaalia maholliseen vlogiin jo sieltä, mutta ei sitte rohkeus riittäny :'D Yritin muutaman selfien ottaa, mutta videon kuvaaminen ei kyllä tullu mieleenkään. Lentokoneeseen istahtaessani pistin puhelimen lentotilaan ja huolehin tietysti, että käsimatkatavarat oli mukana ja että olin oikeassa koneessa ja.. Oon välissä vissii turhan huolehtivainen.. :)

Lento Helsinkiin suju mallikkaasti ja vaihto Frankfurtin koneeseen ei tuottanu ongelmia. Frankfurtin koneesee mentäessä ajattelin, että pitiköhän mun sitteki hakia mun matkalaukku sieltä hihnalta ennenku meen Frankfurtin koneeseen. En kuitenkaa hakenu :'D

Lento välillä Helsinki - Frankfurt meni myöskin mallikkaasti sumuisessa säässä. Frankfurtin kiitorataa rullatessa tajusin vasta kui iso se Frankfurtin kenttä oikee onkaa! Se on aivan uskomattoman massiivinen kompleksi! Ei se auttanu ku silimät suurina toliottaa :'D Saavuimme terminaali 2 ja tiesin, että mun pitäs suunnata terminaali 1 ja ottaa sieltä juna Limburgiin.
Jännitin vielä tässäki vaiheessa, että olikohan se mun matkalaukku nyt tullu tänne asti vai oliko se jääny Helsinkii. Aika tuntu matelevan, ku matkalaukut pyöri hihnalla, eikä omaa näkyny missää..

No, vihdoinki laukku sitte tuli siihen hihnalle ja oisin kyllä voinu pomppia riemusta ku oli nii hyvä ja helpottunu fiilis :'D Nappasin laukun ja suunnistin terminaali ykköstä kohti. Terminaali ykkösen ja kakkosen välille oli kehitelty bussiyhteys, koska niitten välissä on nii paljo välimatkaa. Hyppäsin tällasee bussiin ja pääsin terminaali ykkösen juna-asemalle. Nyt vasta olinki ongelman eessä. Mistä mää tietäsin, mille Frankfurtin lentokentän 23 raiteen laiturille mun pitäs mennä?! Onnekseni löysin melko läheltä lipunmyyntipisteen, jossa osattiin englantia. Ystävällinen lipunmyyjä ohjeisti mua niin, että löysin ku löysinki oikialle laiturille. Muistaakseni tää laituri oli 7.

En ollu oikee syöny mittää koko päivänä, koska aamupala ei maistunu, eikä lennoilla tarjoiltu ku mustikkasoppaa, vettä ja kahavia. ( Ite join vaa vettä, jännityksen piikkiin tääki! :D) Laiturilla oli onneksi joku leipomokoppi, josta sain ostettua kinkkusämpylän ja vesipullon. Huomasin jo siinä, että ruoka on täällä palio halavempaa!


Juna tuli laiturille ja hyppäsin tyytyväisenä kyytiin. Asettelin matkalaukun istuimen viereen ja aloin ahmia sämpylää. En muista, että kauanko aikaa kerkes kulua, mutta tajusin kellon nähdessäni, että ei mun vielä pitäs olla junassa! Pistin puolikkaan sämpylän vikkelästi reppuun ja puoliksi juosten lähin ettimää konduktööriä. Löysin yhden melkein heti vähän matkan päästä, mutta hän oli juuri menossa toiseen suuntaan. Yhtäkkiä hän kuitenki pysähty ja jäi juttelee jollekki, mutten välittäny siitä vaa hätäsesti sannoin "Heeeei.."
Konduktööri käänty mun puolee ja huomasin, että olin tullu jonkillaisee konduktöörien koppiin, koska siellä oli pari muutaki konduktööriä. Esitin asiani nopeasti ja eräs konduktööreistä osasikin onneksi englantia hyvin. Konduktöörit kaivoivat heti puhelimet taskuistaan ja alkoivat selailemaan joitakin sivuja, päättelin niitte olevan juna-aikatauluja. Olimme juuri saapumassa seuraavalle asemalle, kun konduktööri oli saanut raapustelmansa tehdyksi lippuni toiselle puolelle ja selittäny, että mitä ne tarkotti. Kiitin konduktöörejä kohteliaasti ja palasin juosten matkatavaroitten luo.


Hyppäsin Mainzissa asemalla pois ja suunnistin seuraavaan junaan. Onneksi tää raapustelija-konduktööri omas selvän käsialan ;D Se helpotuksen määrä ku pääsin takasi Frankfurtin asemalle ja löysin jälleen oikian laiturin niitten yli 20 laiturin joukosta! Tsekkasin lipusta, että joutusin oottamaa reilun tunnin siinä laiturilla ennenku oikia juna tulis.

Siinä tunnin aikana ilmaantu sitten muita ongelmia: Kylmyys ja puhelimen toimimattomuus. Yritin epätoivosena saaha yhteyen tän perheen äitiin, mutta mun liittymä ei sallinu sitä yhtään. Kuitenki jossaki vaiheessa tää äiti soitteli ja sain selvitettyä myöhästymisen syyn ja sain kaivettua matkalaukusta lissää kampetta. Juna tuli aikanaan ja istahin viimeselle paikalle ensimmäiseen luokkaan. Oli mahtava tunne, ku sai lukia näytöltä, että seuraava pysäkki ois Limburg!

Tässä sitä jännätään sitä viimestä, oikiaa junnaa :'D

Limburgista Heistenbachiin ( mun kotkylä ) matkustin tän perheen isän kyyillä. Kierreltii vähä ympäriinsä ennenku mentii Heistenbachiin. Tarkotuksena oli vähä katella paikkoja ennenku mentäs kotia. Heistenbachista sai rauhallisen ja mukavan ensivaikutelman. 

Uudessa kodissani sain heti lämpimän vastaanoton ja tunsin heti olevani tervetullut! Suhteellisen nopiasti tilat ja perheenjäsenten nimet jäi muistiin ja menin omaan huoneeseen "kotiutumaan" eli purkamaan kamppeita. Olihan se nättiä taas omistaa iso, kunnon huone! Ilta meni tutustuessa, ruokaillessa ja meninkin ajoissa nukkumaan uuden vuoden vaihtumisesta huolimatta.

Näimpä pääsin alkuun täällä Saksassa! Semmosia mukavia reissuja ollaan nyt tehty mm. SeaLifeen, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Heistenbachista. Sielläpä käytiin kurkkimassa erilaisia mereneläviä ja siellä meniki sitte koko päivä. Oon myöski jo vähä tutustunu paikallisiin, sillä käytiin sunnuntaina paikallisen perheen kans leikkipuistossa. Siellä sitte pääsin käyttämään vähän englantia, mutta suurimman osan ajasta olin ihan ulapalla. Törmäsinpä ensimmäiseen ongelmatilanteeseenki autolle palatessa, ku yks perheen lapsista innostu koirasta ja lähti jahtaamaan sitä. Koira sitte väisti ku tää kyseinen lapsi hyökkäs ja koiran omistaja alko höpöttämään jotaki saksaksi. Minähä en saksaa ossaa ku muutaman sanan, nii olin vaa naama peruslukemilla ja kuuntelin loppuu, vilkasin perheen isää, joka jäi oottelemaan ja pistin lapsukaisen silittämään koiraa. Ilmeisesti olin jotenkin lukenu oikee tän vanhemman herrasmiehen elekieltä ku se hymyili tän jälkee ja jatko matkaa. Nyt kyllä ymmärrän totaalisesti, kui vaikiaa elämä on, jos ei ymmärrä puhuttua kieltä ollenkaa! Tämän suurempii ongelmii en vielä oo törmännykkää, enkä toivottavasti törmääkkään :'D

En oo tottunu näkemää tämmösiä muualla ku Lontoossa o_o
Kuva SeaLife reissulta.

Kaikesta huolimatta oon kotiutunu tänne hyvin ja oon saanu pientä vihiä arjesta. Tosiaan ollaan nyt täällä Berliinissä käymässä ja oon kyllä tykänny! Mulla ei ihan hirviästi oo nyt kuvia ku kameraki jäi Heistenbachiin, mutta pistän tänne lissää kuvia sitä mukkaa ku kerkiän räpsimää! ( Laatu on sitte luokkaa älypuhelin, anteeksi jo etukättee! )
Tässäpä kaikki tällä kertaa, Berliinistä pistän todennäkösesti jotaki pikapostausta vielä!


Ps. Suomiki kuulemma voitti maailmanmestaruuen, hyvä Suomi! ;D

- Lare